Visio · Lukuaika 4 min
Kun visiosi tuntuu liian suurelta
Evelyn Mayes
29. syyskuuta 2026
Teit sen. Istuit alas, kirjoitit visiosi, ja hetken se tuntui ihanalta.
Sitten, ehkä jo seuraavana aamuna, paikalle saapui toinen ääni: Kuka sinä oikein luulet olevasi?
Jos sinulle on käynyt näin, mikään ei ole mennyt vikaan. Itse asiassa se on usein merkki siitä, että olet kirjoittanut jotain totta.
Miksi alat horjua
Todellinen visio on jo määritelmänsä mukaan suurempi kuin nykyinen elämäsi. Mielesi – jonka tehtävä on pitää sinut turvassa ja tutussa – näkee välimatkan ja hälyttää. Horjuminen ei ole todiste siitä, että visio olisi väärä. Se on todiste siitä, että visio venyttää sinua.
Älä siis kutista visiota mukavuusalueesi kokoiseksi. Anna sen sijaan itsellesi jotain, mistä pitää kiinni.
Kolme ankkuria
1. Lue se joka päivä. Viisi minuuttia, aamulla tai illalla, preesensissä. Tuttuus muuttaa sanan ”mahdoton” sanaksi ”epätavallinen” ja sanan ”epätavallinen” sanaksi ”minun”.
2. Kerää todisteita. Kirjaa joka viikko yksi asia – vaikka kuinka pieni – joka liikahti visiosi suuntaan. Keskustelu. Yhteydenotto. Raja, josta pidit kiinni. Pienet todisteet pitävät suuren unelman vakaana.
3. Lainaa uskoa. Päivinä, joina et itse jaksa uskoa visioosi, anna jonkun toisen uskoa puolestasi: valmentajan, ystävän, samaa polkua kulkevien naisten piirin. Juuri sitä varten parvi on.
Pienempiä askeleita, ei pienempää visiota
Jos visio tuntuu musertavalta, vastaus ei juuri koskaan ole haluta vähemmän. Vastaus on ottaa tänään pienempi askel. Unelman koko ja seuraavan askeleen koko ovat kaksi eri asiaa.
Etkö ole vielä kirjoittanut visiotasi? Aloita lukemalla, miksi sen kirjoittaminen toimii.